perjantai 27. maaliskuuta 2009

Järkytys - pennut menehtyivät

Surullinen yö takana.
Eilen illalla, kotiin tullessa jo näin, että toinen pennuista on yllättäen hiipumassa pois, hengitys hiukan naksui ja alilämpöinen. Alkuyöstä pieni vaikerrus loppui ja pentu oli menehtynyt.
Lohduttauduin sillä, että toinen oli reippaasti imenyt vielä myöhään illalla, vaikka paino oli laskenut hälyyttävästi ja olin antanut kahdesti vastiketta ( 112 g, - 30 g ).
Aamuyöllä joskus heräsin, kun emo kanniskeli tätä ainokaistaan jaossain lipaston päällä.
Sain pennun käsiini ja huomasin heti, että tämäkin pentu teki kuolemaa. Lämpötyynyn lämmössä tämänkin pennun kuulin lakkaavan ääntelemästä, ja niin yllättäin ja äkkiä olikin vain tyhjä pentukoppa ja vain arvailuja siitä, miksi molemmat menehtyivät, isot ja hyvänoloiset pennut. Varmaan jonkin happivaje synnytyksessä (toisen synnytti itsekseen klinikalla ja kupla oli jo ollut näkyvissä kaksi tuntia, toinen syntyi häntä ja toinen takajalka edellä, jouduin avustamaan
kun tiukassa ja hankalasti tuli). Nämä menevät nyt perinataalikuolleisuuden piikkiin, joka kissanpennuilla on melko suuri (yhden Suvi Pohjola-Stenroosin kääntämän amerikkalaisen tutkimuksen mukaan jopa 40 %, joka tuntuu kyllä todella suurelta osuudelta).

Kovin on surku ja kurja olo tässä tätä kirjoittaessa. Yritän tässä päästä pinnalle kurjaakin kurjemman yön jälkeen.

Teille, jotka olette kyselleet näistä pennuista:
Katsokaa ihmeessä (jollette ole jo tulleet tutuiksi) Willicon-kissalan pentuja, myös Tistan ja Fercatin kissalaan on "tilattu" sulhasmies heti kun siellä balinaiset aloittavat kosiotanssinsa.
Ja tämä sulhasmies on sama Rolle, joka oli minunkin pienten isä. Valkoinen balineesi, jonka luonnetta on " ilo periyttää" jälkeläisille ja sukutauluihin. Nämä kaksi suunniteltua pentuetta ovatkin sitten Rollen viimeiset, kolli ei merkkaile ja on helppo. Mutta kun taloudessa asuu kolme leikkaamatonta naarasta, niin yhtälö on turhan vaikea pienimuotoiselle kasvatukselle.
Huomenna olen menossa Puutarhamessuille, saan siellä ihmetellä elävää ja kasvavaa - jotain muuta silmilleni kun viime yön tapahtumat.

6 kommenttia:

  1. Voi ei :( Otan osaa, ihan kamalaa.

    VastaaPoista
  2. Voi surkeus. Lämmin osanottoni pienten kissaenkeleiden johdosta.

    VastaaPoista
  3. Voimia...Kurjia juttuja tuommoiset... :(

    VastaaPoista
  4. Osanottoni pienten puolesta. Voin vain kuvitella surullisen tunnelmasi.

    Elina V.

    VastaaPoista
  5. Huh huh, kuolema ja uuden elämän syntyminen ovat niin lähellä toisiaan!

    Tsemppiä!

    Puutarhamessuilla varmaan sait muuta ajateltavaa. Laitapa ruukkuun nyt ja istuta sitten puutarhaan punaisia tulppaaneja muistoksi.

    VastaaPoista